© Henna Riekkoniemi

”Miksi kukaan ei halua naista, vaikka kaikki hänen läheisensä tietävät hänen olevan oikea kultakimpale?”

 

Tämäkin aihe on monesti noussut pintaan keskuudessamme, joten yritän ilmaista omat näkemykseni ja kysymykseni tähän liittyen. 

Tänä päivänä nettideittailu on ihan äärettömän yleistä, mikä on hyvä asia. Ihmiset, jotka haluavat suhteen tai huvia, saavat sitä luurinsa kautta, vaikka sohvalla maaten. Ei tarvitse enää vääntyä jonnekin ”etsimään”. Tässäkin on kuitenkin kääntöpuolensa.

 

Palstoilla pyörii myös ihmisiä, jotka ovat siellä vuosia roikkuneet, vain sillä verukkeella, että he etsivät ihmettä. Olen huomannut, että myös tässä yhtälössä, moraali on monille vieras sana. Samoin kuin kunnioitus ja suoraselkäisyys. Ghostaaminen on raukkamaista, mutta mistä se juontaa? Pelosta, tässä(kin) kuviossa se nostaa päätään.

 

Otan fiktiivisenä esimerkkinä keski-ikäisen naisen. Nainen on kaikin puolin herttainen, symppis ja kokenut. Hän tiedostaa heikkoutensa ja on valmis kohtaamaan sekä käsittelemään sen, löytäessään itselleen sopivan kumppanin. Miehen, jolla ei ole millään lailla muuta merkitystä, kuin että heidän välillään on yhteys, ne kemiat! Kyllä, ne kuuluisat kemiat, jotka tunnetaan vahvana yhteytenä sielunsisarien kesken. Ja ei, tämä ei ole kaksoisliekki. Voin joskus avata enemmän näiden eroja, mutta se on asia erikseen.

 

Nainen käy lukuisilla, lukuisilla treffeillä. Hän on alussa toiveikas ja lähtee jokaiselle treffeille hyvillä mielin. Kuitenkin kaikki päättyvät jo ennen kuin alkavatkaan. Kun nainen luulee löytävänsä hyvän tyypin, mies katoaa. Hän kyllä lupailee treffeillä: ”Nähdään vielä, oli kivaa”. Mutta, seuraavana päivänä viestit ovat kadonneet ja matchit poistettu. Hävitään, kuin tuhka tuuleen. Tilanteen toistuessa, naisesta alkaa tulla kyyninen. Hän on mielestään valmis, mutta joka kerta treffeillä sama kuvio. Miksi kukaan ei halua naista, vaikka kaikki hänen läheisensä tietävät hänen olevan oikea kultakimpale? Miksi muut eivät näe samoin, kuin he? Nainen menettää luottamuksensa, mutta jatkaa silti treffailua. Pieni toivo on olemassa, että se sopiva tulee vielä.

 

Kuitenkin minä itse jäin miettimään sitä, että miksi nainen ei alussa löytänyt ketään sopivaa, koska hän kuitenkin lähti joka kerta iloisella mielellä ja toiveikkaana treffeille? Kun taas nyt, nainen on kyyninen ja menettänyt luottamuksensa. Sehän tarkoittaa, että treffeille on turha lähteä sillä asenteella: ”Tiedän tämänkin olevan valepukki ja häviää kuitenkin”. Sehän on vetovoiman laki, vauhdissa. Sitä saat mitä tilaat. Kun tilaat alitajunnassa valehtelijat ja ghostaajat paikalle, he kyllä löytävät sinut. Mutta kaiken tämän keskellä on ristiriita. Vaikka menet iloisena, silti bongaat ne ketkut. Ja vaikka menet kyynisenä, sama lopputulos. Onko se karmallista? Vai oliko nainen sittenkään valmis? Oliko hänellä jossain sisimmissään miehiin liittyviä asioita, joita ei ole käsitelty? Estävätkö ne vielä löytämästä kunnon miehen?

 

On vanha sanonta: ”Kumppani tulee silloin, kun vähiten sitä odotat”. Tämäkään ei aina päde, nimittäin tunnen ihmisen, joka tilasi itselleen kumppanin. Hän halusi suhteen ja manifestoi kumppaninsa. Meni kaksi tai kolme viikkoa ja hän ilmestyi, kuin tyhjästä. Ja kyllä, he ovat edelleen yhdessä.

 

Mikä on manifestoidessa se taajuuden raja, uskon ja luoton lisäksi. Minä tiedän, on karmoja, sielunsopimuksia, omia käsittelemättömiä asioita jne. Mutta, silti nämä ihmetyttävät monia. Kuitenkin treffailun pääsyy, kuinka löydät sopivan miehen, on varmasti itsetunto sekä mihin sinä tyydyt. Täydellisyyttä ei ole olemassa, emmehän muuten olisi täällä, fyysisesti. Aina pitäisi tulla vastaan puolitiehen.

 

Toinen asia on moraali. Ei anneta toiselle rehellisesti kuvaa itsestään. Jotain peitellään tai salaillaan. Moni jopa tosissaan ”kuvittelee” antavansa toiselle oikean kuvan itsestään, mutta tämä harhaluulo paljastuu nopeasti. Ehkä halutaan olla jotain muuta, kuin todellisuudessa ollaan. Mutta se, että annetaan toiselle heti alusta alkaen valheellinen kuva, on hatara pohja. Se on myös moraalisesti väärin ja kerryttää tekijälle karmaa. Ihminen, joka ei ole rehellinen itsestään alussa, pelkää. Hän esittää olevansa muuta, vain siksi, että saa toisen haaviinsa, jonka jälkeen kaikki tieto tulee julki ja sekasoppa on valmis. Petturi ei anna toiselle heti alussa valinnanvapautta, kertomalla itsestään totuutta. Vaikka kaikki, ihan jokainen varmasti tietää sanan moraali, silti harva toimii sen mukaan. Toki, ilman heitä jäisi monilla oppiläksyt lukematta.