Kuva: © Henna Riekkoniemi

 

”Mielen ja todellisuuden väliä kutsutaan matkaksi”

Minua on aina kiinnostanut buddhalaisuus.
Heidän mukaansa olisimme välitilassa koko elämän, ja että elämämme ei ole fyysisesti todellista. Pelkkä illuusio.

On sanonta, että: ”Ei ole ylä- ja alakertaa, vaan henkitaso on kanssamme tässä ja nyt”. Silloinhan buddhat ovat oikeassa. Moni kyllä vaistoaa edesmenneet ja henkiolennot kanssamme, se olisi jo selitys, ainakin heille.

Mutta entä he, ketkä eivät vaistoa mitään, tai eivät halua uskoa. Näkemyksiä on erilaisia, joten ketä uskoa. Onko sillä loppupeleissä mitään väliä? Onko mikään näkemämme ja kokemamme todellista? Miten tiede ja skeptikot selittävät unet, näyt, karman tai vaikka Deja vut? Koko Universumin? Kaikki ovat yksilöitä, kenenkään kokemuksia ja näkyjä ei voi eritellä tai lokeroida. Se miten koemme maailman, johtuu menneistä elämistämme.

Minä, kuten moni muukin ajattelee kaiken olevan mahdollista. Tarkoittaako se, että täälläkin on sama periaate, kuin astraalitasolla, kaikki toimii vain mielenvoimalla? Mihin kaikkeen mielesi kykeneekään, jos vain uskallat kokeilla sekä jaksat uskoa. Ei ole rajoja, vanha sanonta kuuluukin: ” Ainoat rajoitteet elämässäsi ovat mielesi aiheuttamia”.

Entä ihmiset, jotka tiedostavat henkimaailman, mutta pelkäävät? Tai he, jotka yhtäkkiä ymmärtävät, että mikään ei olekaan todellista. Voiko sitä verrata, vaikka pitkään vakaaseen suhteeseen, jossa selviää äkillisesti, vaikka kumppaninsa pettäneen sinua koko suhteenne ajan? Mietit varmasti, oliko koko suhteenne pelkkää valetta. Mikä oli totta ja mikä ei. Miksi näin tapahtui, kuka tämä tilanteen salli mennä näin. Oliko mikään tunne tai kokemus todellinen? Fyysinen ja henkinen ajattelu on samanlaista. Siksi illuusio voi sekoittaa. Tai sitten, mikään ei ole totta niin miten me sen kuvittelemme. Moni sanoo, että kuoltuamme lähdemme täältä kotiin, heräämme, kuin unesta. Se selittäisi myös buddhien sanoman.

Toinen ajankohtainen asia, mitä olen miettinyt, on valaistuminen. Mitä se tarkoittaa mielestänne? Minusta siitä nousee mieleen henkilö, joka on fyysisesti läsnä, mutta muuten henkitasolla. Itsekuri ja meditointi. Onko valaistuneella henkilöllä kaikki rajatonta? Mieli on niin vahva, että saa kaiken haluamansa, enkä puhu nyt materiaalista. On rauha. Tietoisuus, että matka on päättymässä. Onko valaistuminen sitä, että ymmärrät elämän olevan illuusiota ja koti on henkitaso?

Kuinka monta elämää ihmisen tulee elää fyysisesti, että kokee valaistumisen? Määrittääkö sen entiset elämät vai pelkästään sielun halu? Onko se päämäärä näistä kaikista sadoista jopa tuhansista elämistä? Kuulostaa yksinkertaiselta, ja vaikka lähelle pääsisitkin, aloittaessasi elämät aina alusta, ongelma on muistot. Et muista edellisiä elämiäsi, etkä välttämättä edes usko niihin, joissakin elämissä.

Tiedämme nämä asiat henkitasolla. Miksi monet haluavat tulla kokeilemaan sitä fyysisesti? Miksi haluamme elää rajoitettuna ja oppia asiat, jotka jo tiedämme, mutta fyysisessä kehossa? Ihmiset, joilla on rikas unimaailma, ovatko he lähempänä tietoisuutta? Tai he, jotka kanavoivat suoraan henkitasolta?
Entä uskonnot. Mikään uskontohan ei ole ”väärä”. Uskonnot syntyvät eri kehitysvaiheessa olevista sieluista. Kaikilla on erilaiset tavat käsitellä pelkoa ja tietoa, jolloin he turvautuvat tiettyyn uskontoon, elettyjen elämien mukaisesti. Mielestäni kaikki uskonnot ovat oikein, jos päämääränä on rauha, tietoisuus ja kehittyminen ihmisenä.

Mielestäni koti on tietoisuus, tämä hetki tässä ja nyt. Koti on tieto itsestämme <3