Kuva: © Henna Riekkoniemi

” Itsenäisyys on henkinen vahvuus ”

 

Miten määrittelet itsenäisen ihmisen? Otan tämän aiheen, koska tuttavapiirissäni heitä on monta ja johon itsekin koen kuuluvani. Tässä kuvaan aihetta sinkkuna olevien ja varsinkin naisen näkökulmasta. Tarkoitus ei ole leimata suhteessa olevia riippuvaisiksi. 

 

Kaikilla on omat näkemyksensä asiaan, millainen on itsenäinen nainen. Varmaan yleisimmät on, että hän ei ole riippuvainen muista, käy töissä, harrastaa, hoitaa talouden ja perheen itsenäisesti. Hän on henkisesti vahva sekä nauttii elämäntilanteestaan. 

 

Olen huomannut, että nämä ihmiset nostattavat monissa kateutta, uhkaa ja myös sääliä. Jotkut jopa sanovat: ”Kyllä sinäkin joskus jonkun löydät”. Miksi toiset pitävät itsestäänselvyytenä, että pitäisi olla kumppani? Moni myös sanoo: ”Ota edes joku, jotta saat apua talouden ja lastesi hoitoon, tai jopa maksaa laskusi”. Tämä on mielestäni alentava kommentti. ”Ota edes joku”?! Mitä ihmettä. Tästä nousee taas mieleeni se sana ”tyytyminen”, josta kirjoitin edelliseen tekstiini. 

 

Miksi monet ajattelevat kumppanin olevan tarve? Miksi pitäisi päästä fyysisesti helpolla, mutta henkisesti tuntisit palan puuttuvan sisältäsi, tai jopa vastakkain, kantaisit ylimääräistä taakkaa harteillasi. 

 

Itsenäinen ihminen ei tarkoita yksinäistä. Se ”tyhjiö”, miten monet kuvaavat kumppanin puutteen, täytetään perheellä, harrastuksilla, ystävillä tai uraputkella. Siinä ei ole mitään väärää, se on valinta. Moni ajattelee tämmöisissä ihmisissä olevan jotain vikaa: ”Kukaan ei halua häntä tai hän on liian nirso”. Miksi leimataan? Koetaanko henkisesti vahva ihminen pelottavana? Henkinen vahvuus, herättää monenlaisia tunteita. 

 

Silti, itsenäinen ihminen ei tarkoita, että kaikki tulisi hoitaa itse tai ettei apua saisi pyytää. Kyse ei ole suorittamisesta, vaan nautinnosta. Ihminen nauttii, että tekee kaikki päätökset itsenäisesti, eikä näin ollen ole toisista riippuvainen. 

 

Kuitenkin, kun häneltä kysyy: ”Etkö halua kumppania koskaan”, moni heistä vastaa: ”Voin ottaa, jos joku sattuu viemään jalat alta”. Kysymystä voisi verrata samoin, kun kysyt joltain: ”Aiotko ostaa kesämökin” ja hän vastaa, ”Sitten kun voitan lotossa”. Molemmissa tapauksissa, tämä on kuitenkin mahdollisuus, ehkä jossain kaukana tulevaisuudessa. Se ei ole ykkösenä unelmissa tai haaveissa. Asia jää avoimeksi. 

 

Miten itsenäinen vahvuus syntyy? Toisilla pakon sanelemana, toisilla omasta tahdosta. Ensimmäiset sinnittelevät, jonka jälkeen he huomaavatkin pärjäävänsä paremmin yksin ja nauttivat siitä. Omasta tahdostaan yksinelävät ovat taas niitä, jotka elävät koko elämänsä näin. Usein he ovat myös lapsettomia. Molemmissa tapauksissa kumppani on heille pelkkä lisä, ei tarve. 

 

Elämä on valintoja <3 

 

  • Heta