Kuva: ©Heta Riekkoniemi

 

Vetovoiman laki

Katsoin Salaisuus- elokuvan ja mietin, kuinka olenkaan unohtanut kirjoittaa Vetovoiman laista. Toki se on tullut esille huomaamattani monessakin asiassa, mutta silti uskon, että ihan kaikki ei ymmärrä sen toimintaa täysin.

 

Kysyessäni ihmisiltä, miten he käsittävät Vetovoiman lain, vastaus on: ”Pitää pyytää, niin saa”. Vetovoiman laissa sanotaan olevan kolme vaihetta: ”Pyydä, luota ja ota vastaan”. Pitää paikkansa. Luottaminen vain tuo monille ongelmia. Ymmärrettävästi. Elokuvassa sanottiin, että kun opit käyttämään Vetovoiman lakia, niin voit luoda oman elämäsi sellaiseksi, kuin haluat. Luot elämääsi vain ne asiat, mitä sinä haluat. Olet oman elämäsi Herra. Samoin, kuin elämämme perustuu paljolti anteeksiantoihin- ja pyyntöihin, antamalla anteeksi poistat elämääsi estäviä lukkoja ja jatkat vapaammin elämääsi, ilman painolastia. Näet paremmin asiat, mitä haluat ja mihin suuntaan kannattaa edetä.

 

Uskon silti, että lähes kaikki on kuullut sanan Vetovoiman laki. Ja tietävät suurin piirtein mitä se käsittää, mutta harva käyttää sitä tai kokee sen liian hankalaksi. Varsinkin alussa pyynnöt tulisi vahvasti kohdistaa siihen mitä haluaa. Ajatus ei saisi horjua. Ja moni ei myöskään jaksa odottaa. Niin kuin ohjelmassa sanottiin, moni kysyy: ”Miksi siinä menee niin kauan saada haluamansa”. Ajoitus on kiinni siitä mitä uskot itse saavasi, jos pienikin peikko kuiskaa ettet saa haluamaasi ja luovutat, prosessi pitkittyy. Eli pysy vahvasti kohteessa mitä haluat, ei siihen mitä ET halua. Hyvät ajatukset vetää puoleensa hyviä ja pahat pahoja.

 

 Muistan lapsuudestani, jossa myöhemmin mietittynä olen käyttänyt tietämättäni Vetovoiman lakia. Nimittäin, halusin hevosia. Muistan ensimmäisen kerran kun isäni nosti minut hevosen selkään, olin 2 -vuotias. Muistan sen tunteen, joka oli sanoinkuvaamattoman upeaa. Ohjelmassa sanottiin, että pyyntö ei riitä, vaan se pitää myös tuntea, silloin pyyntösi tulee nopeammin. Joka kerta esikoulusta asti, kun kävelin kouluun unelmoin, että allani olisi hevonen. Muistan joka tien, ylämäen ja mutkan, kuinka kävellessäni unelmoin, että joku päivä minä vielä ratsastan nämä samat tiet.

 

Samoihin aikoihin, sain hoitohevosen. Rakastin sitä yli kaiken ja unelmoin, että se olisi joku päivä minun. Ei mennyt, kuin pari vuotta tämä kyseinen hevonen oli minun. Se annettiin minulle palkkioksi siitä, että olin hoitanut sitä niin hyvin ja tunnollisesti. (Toki oli samalla myös tarpeeton sen hetkisille omistajille). Mutta, minä sain sen! Ja minä todella ratsastin ne samat tiet lukemattomia kertoja. Muistan myös uintireissut uimarannalla. Joka kerta mietin, että olisipa minulla hevonen, jota uittaa. Tein senkin monta kertaa hevosellani myöhemmin.

 

Näin luominen toimii. Pyydä, pysy kohteessa mitä haluat ja tunne se miltä tuntuu, kun saat haluamasi asian. Mikäli tulee hetkiä, että et usko saavasi haluaasi asiaa, ajattele se viimeisenä koitoksena ja USKO KOVEMMIN!

LUOTA <3

 

  • Heta Riekkoniemi